maanantai 4. joulukuuta 2017

Kaamoskuuset

Joka vuosi meirät suomalaiset yllättää vuorenaikojen vaihtelu. Huomaan issekin hämmästeleväni äänhen niin äkkiä koittavaa valon tuovaa kevättä kuin hiljalleeen hiipivää syksyn pimeyttä. Tänä syksynä olen kuitenkin osannut jotenkin varautua hyvisä ajoin jo kaamoksheen, eikä pimeys ole päässy niin kovin tunkeutuhan aivojeni syvimphin pölyishin sopukoihin. Ov varmhan vähä auttanu seki, että harrastukshin olen isseni kammennu melekhev vaikka väkisin. Ois niin kivaa monesti vaan jäärä sinne soffan tyynyjen rakhoin tikkaahan. Mutta palijo kivempaa on ollu se, että oon ajanu pimiäsä autolla kuoroharijotukshin tai perijantai-iltana kello 19:30 alalkavhan astangajooghan. Joka kerta oon saanu lähtiä kotia hyvmy huulilla.

On sitä kuiteski välillä ihan kiva synkistelläki ja mun mielestä kaikilla tulis olla lupaki oikhen siihen! Ko se on meirän suomalaisten rakhain perinne. Ja miten sitä 100-vuotiasta Suomea muutoin kunnioittais ko jatkamalla perintheitä. Suorhan issellemmä niin murijotushetket ko hypomaaniset hihkumisetki. Mutta muistethan kuiteski se sanonta, että jokasella pilivellä on se hopiareunus. Siksi, ettei meirän murijotukset kuiteska ihan överiks menis.

Näisä ihanisa kaamostunnelmisa tikkasin koululaisten pitämhin arpajaishin kaamossukat. Parisa päiväsä äkkiä väsäsin jonku kuvionraaron ja ihan hyväthän niistä tuli. Nuo raasut kuuset ov vähän niinko tuola niin mun syräntä sykähyttäväsä pohojosesa. Terveiset vain sinne vielä pimiämphän Suomhen! Lumen painosta oksat roikkuvina kuuset kans sielä oottavat, että kevät koittais.

Lankana 7-veljestä Polaris ja valakonen.




 
Jotain ohojhen tynkääki:
 

 

perjantai 3. marraskuuta 2017

Syyskuun leheret

Maahan puronhet


Vähän tahkiasti oovat nuo puikot heilunhet Lintu-Paavolasa. Kuitenkin eräs henkilö keskellä päin Suomia ootteli syssyn jahteihin varphaille lämmikettä. Ei muuta ko syssyn ekat sukat puikoille.

Nuo suuret taiteilijat puhuvat aina välillä niistä luovuusblockeista, ni pikkasen saatan aavistaa mistä on kyse. Jostain luovuutta käsittelevästä kirijasta kerran lueskelin, että luovuus on sillon suurimmilhan ko on oikian verran lepua ja joutenolua plakkarisa. No se joutenolo kyllä minulta luonnistuu välillä vähä liianki hyvin. Ehkäpä kuiteski kesän kiirheet vähä verotti luovuuspankkia, ko ei niin kerenny jouten olla.

Laiskuurekski joutenolua ylheensä sanothan, mutta siinon sellanen ikävä kaiku. Son niinko jotain pahuutta ois tekemäsä, ko laiskottelee. Onneks meirän sukupolovi tuntuu arvostahan muutaki, ko ankaraa työntekua ja jatkuvaa esillä olemista tai pätemistä työnteon määrälhän.

Se messälläolo ja messästäminenki saattaa siihen luovuuren pankhin tuora lisää pääomaa. Toivottavasti vastaanottaja sielä passisa olleshan saa samalla larattua myös akkujhan, ko ei tarsse jäisiä varphaita miettiä ja siihen tuumiskelhun energiaansa tuhulata. Yhtä nopiasti ko kesäki vilahti ohi, ni yhtä nopiasti syssyn ruskaki meni. Ei siinä monena kertaa kerenny messäsä käyrä ihastelemasa eri färejä.

Olokaa ihimiset välillä jouten ja nauttikaa siitä hyvällä omalla tunnolla. Näihin sukhiin tuli ny syssyn färit, vähän niinko keltaset leheret tai sinne päin. Lankana 7-velijestä.


torstai 31. elokuuta 2017

Kesähulinaa ja syyssateita

Rauhasukat


Kesä on taas takanapäin. Linnunmaidon puikonheiluttaja ei paljon villalankaan koskenut kesällä. Mitä nyt lypsyrobotin alipaineensuljinyksikön korjauspuuhissa kaivoin lankakätköjäni avuksi. Innostuin peltotöiden lomassa niin vanhojen esineiden tuunauksesta kalkkimaaleilla, että villasukat saivat jäädä. Ennen kesäntuloa oli kuitenkin aikaa rustata yhdet tilaussukat. Voisin kertoa erittäin mielenkiintoisen tarinan näihin sukkiin liittyen, mutta sen aika on joskus tulevaisuudessa. Siihen asti kietoudumme kliseisesti salaisuuden verhoon. Sen verran voin tarinalle antaa alkua, että siihen liittyy facebookin vaihtarikirppis, kauraryynipaketti ja paikallisen päivittäistavarakaupan parkkipaikka. Kauraryynipakettiin en toki näitä sukkia vaihtanut, mutta ehkä osa sukkien synnytystuskista luotiin siellä parkkipaikalla.

Kun lukijoiden mielikuvitus tässä vaiheessa laukkaa villinä kuin Hanna Ekosen biisissä "Vieläkö on villihevosia", minun mielikuvitukseni ei siinä sukan suunnitteluvaiheessa edennyt mitenkään hurjasti. Suunnitteluprosessi oli edellisistä töistäni poikkeava siinä, että suunnittelin seuraavan kuvion edellisen kuvion jälkeen neulonnan edetessä. Taktiikkana oli yksinkertaiset mutta vaihtelevat kuviot, jotka on helppo tehdä. Edelleen minua viehättävät erilaiset geometriset kuviot, joten ssaas nähdä alkaako Linnunmaidon rustailijalla puikot heilua näin syksyn korvalla.

Nämä sukat lähtivät lahjaksi äitienpäiväksi. Lankana 7-veljestä.

perjantai 21. huhtikuuta 2017

Kevätnostalgia

Kohta alakaa sukantikkaajalla taas kevättyöt pellolla. Tierosa onki varmhan kesän mittanen tauko tikkaamishen. Nykki enemmän on maistunu virkkaus ko tikkaus. No mitäpä tuota surkuttelehan. Aurinko nousee ja laskee. Blogiani seuraa yhä vähemmän immeisiä ja välillä tää tikkaaminen tuntuu vähä turhauttavaltaki. Että tauko ov varmasti paikoilhan.

Käsitöitten tekemisen taitoni ov varmhan vanhempieni perintyä ja mummun. Äiti oli säästäny pienen neuletilikun mummun jäämistöstä. Oli mummu kuulemma aikoinhan tikannu pojalhen villapairan. Sitte myöhemmin säästäny kuviosta mallin, oli torennäkösesti tykästyny siihen. Tästä tilikusta aattelin sitte tehä tällaset kevätnostalgiasukat. Valissin sukhin vähän keväsemmät färit. Sukupolovet vaihtuu mut käsillätekemisen taito säilyy. Lintu-Paavolasaki rustathan niin kauan ko into säilyy.

Lankana 7-velijestä. Simpukkareunus ja valepalmikko.





 
 
Mallikuvio: 8 s:n mallikerta toistuu.
 
 

 
 

maanantai 10. huhtikuuta 2017

Kevätharmautta

Suomen kevään kelit vaihtelee kuin pizzan täytteet lounaslistalla. Juuri kun lämpöinen kevättuuli puhaltaa ja aurinko herättää pajunkissat kuoristaan, vaihtuu säätyyppi vetiseksi harmaaksi loskakeliksi. Myös tikkailuissa ovat mielet jo monella jopa kesässä ja iloiset värit koristavat facebookin käsityösivustoja.

Minä tein kuitenkin vielä vähän tummemmilla värisävyillä kirjoneulesukat, joista kuitenkin aavistus pilkistää vihreätä väriä. Aivan kuin aurinkoisen seinustan ruohonkorret työntävät oraansa maan pinnalle.

Lankana 7-veljestä, malli oma.



lauantai 1. huhtikuuta 2017

Vuosi ja yksi vuorokausi

Empire-sukat


Kaikki tikkaajat tietävät, että joskus on puikoilla sellainen työ, jonka tekeminen on todella tympeää. Se työ jää jonnekin korin pohjalle. Sieltä se sitten aina välillä kummittelee ja muistuttaa keskeneräisestä itsestään. Välillä tekisi mieli vain purkaa työ ja aloittaa joku uusi projekti. Kaikesta huolimatta olet päättänyt, että jonain päivänä vielä otan haasteen vastaan ja teen työn loppuun.

Mulla kävi juuri näin näiden Empire-sukkien kanssa. Inspiraation sain jostain lehden sivuilta olevasta tapetista tai taustakuvasta, en enää muista mistä ja kuvakin joutui hukkaan. Kuvioiden suunnittelukaan ei ollut mistään helpoimmasta päästä. Ehkä se tympeys tähän sukkaan johtui myös noista väreistä, jotka eivät mitenkään silmiä hivele. Alkuperäisessä kuvassa sävyt olivat paljon vaaleammat, mutta 7-veljen langoista ei löytynyt niitä sävyjä. Ajattelin kuitenkin, että menkööt, tehdään kunnon värioksennukset!

No vuosi siinä meni ennen kuin tartuin työhön. Siinä välissä tuli toki tehtyä kaikenlaisia muunlaisia rustailuja. Ensimmäinen sukka oli kantapäähän asti valmis. Sitten kun vauhtiin pääsin, niin toinen sukka valmistui liki vuorokaudessa. Eikä se tekeminen ollutkaan sitten niin kauheata kuin muistin. Monimutkaisista kuvioista huolimatta tikkaaminen luonnistui mukavasti.

Mutta tätäpä se tikkaaminen on. Välillä syntyy sukkapari päivässä, viikossa, kuukaudessa tai vuodessa. Multa se otti tällä kertaa vuoden ja yhden vuorokauden.

sunnuntai 26. maaliskuuta 2017

Harmuskamuunnelmia

Mulla on ilimeisesti menosa tällanen abstraktin taiteen kausi. Tykkään tikata ja suunnitella mahollisimman yksinkertasia kuvioita. Kuitenkin niisä kuvioisa pitäis olla jotain uutta ja pientä ireaa. Sitä sitte tierä onko näisäkä mitään ireaa, mutta ei ainaska ole toisia samallaisia! Sehän täsä neulonnam maailmasa tahtoo olla hankalaa, että aina joku on jo keksiny just sen kuvion mitä aattelit tehä. Nettisivustot on pullolhan jos jonkinlaista kuviota, palamikkua ja pitsiä. Ammennankin ireoita sitte milloin mistäki. Posti toi näytenumeron aikakauslehestä ja sitä plaraillesa sattu silimhän tuollanen kuva. Sopivasti sitte nuista erellisistä Harmuska-sukista sain irean muunnella vähän tuota kuvan kuviota.


Sininen färi vaihtu turkooshin, ko ei ollu lankalaatikosa just nyt sopivan färistä sinistä. Lankana 7-veikka, puikot 3,5.

 
 
Ohje:
 
55 s valpalmikkoreunus
 
1-2 krs: *3 o 2 n*, toista *-* kierroksen loppuun
2 krs: kuten 1 krs
3 krs: *nosta 1 s neulomatta, neulo 2 o, vedä nostettu silmukka 2 neulotun s:n yli, 2 n* toista *-* kierroksen loppuun
4:krs *neulo 1 o, tee langankierto, 1 o, 2 n*, toista *-* kierroksen loppuun.
Toista 1-4 krs kunnes joustinneule on haluamasi levyinen.
(Itse tykkään tehä niin, että viimeinen kierros ennen kirjoneulekuvion alkua on krs 3, jonka teen kuitenkin niin, että kun teen ylivetokavennuksen lisään yhden s. ennen silmukoiden siirtämistä oikealle puikolle. Eli silmukkamäärä on valmiiksi oikea lähdettäessä tekemään sileää.
 
 
Kirjoneulekuvio (4 s:n mallikerta toistuu):
 
1. rivi alinna
 
 
Kirjoneulekuvion jälkeen valkoisilla kierroksilla kavensin ennen kantapäätä 5 s = 55 s. Jalkaosassa kiilakavennusten jälkeen puikoille jäi 13 s per puikko = 52 s. Jalkaosan kuvio muuten sama kuin varsiosassa, mutta päin vastoin. Valkoisia välikerroksia 5 ennen ja jälkeen kirjoneuleen.
 
 
 

 

tiistai 21. maaliskuuta 2017

Harmaata, mustaa ja tarpeeksi yksinkertaista

Harmuskat


Kun aikansa suunnittelee ja neuloo mitä kummallisempia kuvioita, on kivaa välillä tehä jotain niin yksinkertaista, että television kasseluki onnistuu siinä samalla. Näitä sukkia tehesä ei tarssenu ohojeruurukkoja tuijotella.

Olokhon tämä plogitekstiki tällä kertaa näin yksinkertanen. Lankana sukissa 7-veikka harmaa ja musta, siitä nimiki Harmuskat :)



 
 
Naisen koossa joustinneule (1 o, 1 n) 52 silmukkaa. Kirjoneulekuvion alkaessa, lisäsin 4 silmukkaa tasavälein.
 
Kirjoneulekuvio (4 s:n mallikerta toistuu):
1. rivi alinna
 
 
 
Kirjoneulekuvion jälkeen kavensin tasakerroksin 4 kertaa 2 s = 48 s ennen kantapäätä.

maanantai 6. maaliskuuta 2017

Koodi

Kevätaurinko paistaa jo niin komiasti ulukona, mutta mulla ne vaan puikot kilisee sisällä. Jostain verhonraosta lie joku valonsäthen pilikahus päässyt käpyrauhashen asti ja saanut aikhan lievää innostumista tikkaamishen. Ei tuonne ulos kyllä tohi lähtiä, saa pian liikaa valua kerralla. Sev verran käväsin, että uusimmasta sukasta näppäsin pikasesti kuvan. Tuli ihan mielhen koivun runko nuista väreistä ja viivoista. Jolleki ne voi tuua mielhen ennemminki niinki arkisen asian ko viivakoorin.

Irea sukhin tuli hamhesta, jonka kuvhan törmäsin netisä. Lankana aina niin tuttu 7-velijestä.







 
River Island black and white midi skirt
 
 


maanantai 30. tammikuuta 2017

Syräntalaven tuumaustauko

Nyt on asiat kuulkaa niin huonolla mallilla, että sukkapuikot eivät ole vähään aikaan täällä kilisseet! Olen kyllä kuullut, että muillakin tätä syndroomaa on aika ajoin havaittavissa. En siis ole vielä lääkärin vastaanotolle tämän asian takia lähtenyt, mutta ehkäpä jotain vaihtoehtohoitoa vois kokeilla. Vaikka akupunktiota tai astrologiaa?

Ei nyt sentään! Eihän kyse ole mistään sellaisesta asiasta, joka vaatisi pikaista parantumista vaan luonnollisesta vaihtelusta ihmiselämäsä. Ihan niin kuin jäneskin vaihtaa turkkinsa väriä vuodenaikojen mukaan, niin myös minä elän fiilisten vaihtelujen mukaan. Välillä minua innostaa lukeminen ja saatan ahmia viikon aikana montakin kirjaa. Seuraavalla viikolla keksin ehkä jotain muuta tai en tee yhtään mitään. Luovuus kuulemma syntyy joutenolosta eli sitäkin pitää välillä joutaa harrastaa.

Tuli tuosa kuiteski ennen joulua muutamat yksinkertasemmat sukat tikattua. Kaikki menivät lahjaksi ympäri Suomea. Kaikissa sukissa lankana käytetty Novitan 7-veljestä ja mallit on omasta päästä.




Nämä sukat lähti eräälle emännälle Kiuruveelle. Kyseessä oli salatonttuilu eli lahjarinki eräässä facebook-ryhmässä. En tiennyt kyseisestä henkilöstä mitään, mutta toivottavasti sukat olivat milehuiset ja nyt lämmittävät tämän naisen jalakoja.



Tällaisen viidakkosukkaparin tein omalle veljelleni. Kokeilin myös joulukuuseen tehä koristeita soodataikinasta.


Sukat eräälle miehelle Etelä-Suomeen. Tarkkasilimäsimmät voivat havaita kuviosta nimikirjaimet JP.