Kevätnostalgia

Kohta alakaa sukantikkaajalla taas kevättyöt pellolla. Tierosa onki varmhan kesän mittanen tauko tikkaamishen. Nykki enemmän on maistunu virkkaus ko tikkaus. No mitäpä tuota surkuttelehan. Aurinko nousee ja laskee. Blogiani seuraa yhä vähemmän immeisiä ja välillä tää tikkaaminen tuntuu vähä turhauttavaltaki. Että tauko ov varmasti paikoilhan.

Käsitöitten tekemisen taitoni ov varmhan vanhempieni perintyä ja mummun. Äiti oli säästäny pienen neuletilikun mummun jäämistöstä. Oli mummu kuulemma aikoinhan tikannu pojalhen villapairan. Sitte myöhemmin säästäny kuviosta mallin, oli torennäkösesti tykästyny siihen. Tästä tilikusta aattelin sitte tehä tällaset kevätnostalgiasukat. Valissin sukhin vähän keväsemmät färit. Sukupolovet vaihtuu mut käsillätekemisen taito säilyy. Lintu-Paavolasaki rustathan niin kauan ko into säilyy.

Lankana 7-velijestä. Simpukkareunus ja valepalmikko.

 

 

Mallikuvio: 8 s:n mallikerta toistuu.

 

 



 

 

Kevätharmautta

Suomen kevään kelit vaihtelee kuin pizzan täytteet lounaslistalla. Juuri kun lämpöinen kevättuuli puhaltaa ja aurinko herättää pajunkissat kuoristaan, vaihtuu säätyyppi vetiseksi harmaaksi loskakeliksi. Myös tikkailuissa ovat mielet jo monella jopa kesässä ja iloiset värit koristavat facebookin käsityösivustoja.

Minä tein kuitenkin vielä vähän tummemmilla värisävyillä kirjoneulesukat, joista kuitenkin aavistus pilkistää vihreätä väriä. Aivan kuin aurinkoisen seinustan ruohonkorret työntävät oraansa maan pinnalle.

Lankana 7-veljestä, malli oma.

Vuosi ja yksi vuorokausi

Empire-sukat

Kaikki tikkaajat tietävät, että joskus on puikoilla sellainen työ, jonka tekeminen on todella tympeää. Se työ jää jonnekin korin pohjalle. Sieltä se sitten aina välillä kummittelee ja muistuttaa keskeneräisestä itsestään. Välillä tekisi mieli vain purkaa työ ja aloittaa joku uusi projekti. Kaikesta huolimatta olet päättänyt, että jonain päivänä vielä otan haasteen vastaan ja teen työn loppuun.

Mulla kävi juuri näin näiden Empire-sukkien kanssa. Inspiraation sain jostain lehden sivuilta olevasta tapetista tai taustakuvasta, en enää muista mistä ja kuvakin joutui hukkaan. Kuvioiden suunnittelukaan ei ollut mistään helpoimmasta päästä. Ehkä se tympeys tähän sukkaan johtui myös noista väreistä, jotka eivät mitenkään silmiä hivele. Alkuperäisessä kuvassa sävyt olivat paljon vaaleammat, mutta 7-veljen langoista ei löytynyt niitä sävyjä. Ajattelin kuitenkin, että menkööt, tehdään kunnon värioksennukset!

No vuosi siinä meni ennen kuin tartuin työhön. Siinä välissä tuli toki tehtyä kaikenlaisia muunlaisia rustailuja. Ensimmäinen sukka oli kantapäähän asti valmis. Sitten kun vauhtiin pääsin, niin toinen sukka valmistui liki vuorokaudessa. Eikä se tekeminen ollutkaan sitten niin kauheata kuin muistin. Monimutkaisista kuvioista huolimatta tikkaaminen luonnistui mukavasti.

Mutta tätäpä se tikkaaminen on. Välillä syntyy sukkapari päivässä, viikossa, kuukaudessa tai vuodessa. Multa se otti tällä kertaa vuoden ja yhden vuorokauden.