maanantai 19. maaliskuuta 2018

Onnelliset suomalaiset

Suomi on taas tutkitusti maailman onnellisin valtio. Sen kunniaks vois vaikka mitalikaffit keittää. Aivan kuin muutama viikko sitte, ko Iivo Niskanen voitti olympialaisisa kultaa. Otij jo aamulla pakkasesta toscapiirakan sulahan, ko tiesin, että kyllä sieltä viireltäkympiltä mitsku tulee.

Jos peilattais vain olympialaisten ja ylhensäkin suomalaisten urheilijoitten menestyksen valosa suomalaisten onnellisuutta, ni kyllä jonku Norjan pitäis olla vielä onnellisempi. Eikös se menestys lisää onnellisuutta? Tai ainaski näin olettais. Jos näin omalla nelijänkymmenen vuoren kokemuksella sanoisin, onnellisuus tulee ihaj jostain muuhalta ko menestymisestä. Toki se on yks kiva asia elämäsä, mutta ei autuuhaks tekevä.

Onnellisuuresta varmhan spekuloihan joka blogisa tällä hetkellä, ni jätethän se ny vähemmälle. Suunnittelin täsä olympialaisten kotikassomosa villasukat. Son vähän niinko Iivo oli keskittyny pääasiasa siihen viithenkymphin harijottelusa, ni minä näköjhän keskityn näihin sukkajuttuihin.

Mika Poutala esitti vireoshan minkälaisia vaatheita nolivat saanu olympiamatkalheen. Siinoli sellaset perusvillasukat ihan sinivalakorairalliset ja aattelin siinä sitte, et pitäskö kehitellä jokku vähä tyylikhämmät sukat. Ihastuin nimittäin siinä olympialaisten aikana suomalaisten toppapukhuin. Tarkemmin ko tutkin asiaa netisä, ni nämä erustusasut oli sillon ensiesittelysä tyrmätty ihan täysin. Suunnittelijatki olivat olhet suurinpiirthein itku kurkusa. Mun mielestä suomalaisten vaathet oli komiat ja tykkäsin siitä kelopuukuviosta pipoisa, kaulureisa ja takeisa. Ekaks kyllä aattelin, että noovat ottanhet lumitiikerin rairat siihen kuoshin. Jostain sitte luin, että kelopuun syykuviota net oovatkin.

Oman tuvan hirsiseinästä vähän  mallailin syykuviota. Tietyt rajothet tuosa tikkaamisesa aina on esim. kuinka pitkiä langajjuoksuja voi käyttää ko tikathan iliman tikapuutekniikkaa. Siks tein vähän tihiämpää kuviota ja tämmöset näistä sitte tuli. Ihan kivat! Meinasin postittaa jolleki urheilijalle, mutta luulen, että saavat fanipostia ihan riesaks asti. Jääkhöt nämä ny sitte kotikäythön ko semmosta irolia mullei varsinaisesti ole. Mika Poutala on kyllä ihan huippu tyyppi ja Mari Laukkaselle sais jonku tsemmpipalakinnon laittaa. Nokka pysthöv vain ja uushin reeneihin! Met mitään vihasia olla, vaikka välillä vähä suomalaisilla takkuaiski. Yrittäkääpäs isse reenata yhtä kovaa ko nuo huipulla olijat! Son pääasia, että saavat tehä siitä mistä tykkäävät! Niim minäkin teen!



 
 

torstai 22. helmikuuta 2018

PAAn PIIrun verran parempaa

Mallia suomalaiselta suunnittelijalta


Kun omat ireavarastot kumisee tyhyjyythän, ni otethan sitte ireoita vaikka kankhaista. Näihin sukhin innoittajana toimi suomalainen PaaPii Design. On torella mukavaa nykyaikana, että suomalainen laatu vielä kantaa ja on yrityksiä, jokka tahtoo pitää vaatheitten ompelun kotimaasa. Mistä met tierethän minkälaisisa oloisa kaikki aasialaiset kussat ja letrut pairat on tehty. Silti isse sorruv välillä niihin ulukolaishinki vaatheishin, koei muuta oikhen oo tarijolla.

Vieläkö saatais suomalainen käsityö myös arvostukshensa, että viissis vaikka alakaa elmäntyökshen sukkia tikkaahan. Jos joskus siitä sukkaparista sais ihan oikian hinnanki, ni mikäs sen mukavampaa. Pääasiasa olen teheny tätä kyllä ihan hyväntekeväisyyshengesä. Sitäkin nimittäin kuiteski aika vähän harrastethan, ko yritethäv vaan ajaa sitä omaa etua. Ja myönnän, omaa etua tulee myös monesti aateltua, mutta päivä kerralhaj ja harijotellen. Ihan niinko nuot olympiaurheilijatki tekee päivästä päivhän eli reenaavat.

Ko ei tuo verbaalinen puolika tällä hetkellä oikhen kukosta, ni täsäpä nämä sukat. Ohojhen teen, jos lupa heltiää PaaPiilta.


 
PaaPiin kangas, josta irea lähti: